Viikon valinnat #2: aivot tuhoutuvat, tiedotteet giffeinä, Tuntematon sotilas englanniksi

Huvittavaa kyllä, ajattelin pitää tänään someretriitin – ihan muutaman tunnin vain yritän olla seuraamatta asioita. Mitä tästä seurasi? Kävin läpi sekasortoisia linkkiviidakoitani, selailin läpi Areenaa, parantelin työlistojani tulevia päiviä varten. Kai tämäkin lasketaan rentoutumiseksi? Toisaalta, onhan se niin, että vaalit ovat ihmisen parasta aikaa, ja tämäkin hektisyys loppuu joskus!

1) Google välitti tiedotteen gif-muodossa

gif
ilmeeni kun (Wired

Haha, vai että sellainen saapunut viesti! Voin vain kuvitella, miten vastaanottava puoli on reagoinut tähän. Ensimmäisenä reaktiona tulee huvitus, sen jälkeen konservatiivinen hämmennys, epäusko ja loukkaantuminen. Epävarmuus omasta mielenterveydestä. Lopulta kuitenkin asian varmistuttua huvitus ja ihmettely siitä, mihin maailma on menossa.

Toisaalta, tätä on myös pakko ihailla, koska rakastan GIF-taidetta. Älypuhelimien ja internetin käyttötapojen muuttuessa yksi suurin ongelma minulle on ollut videoiden ylivoima mediamuotona. Inhoan sitä, kuinka joudun perehtymään tietoon audiovisuaalisesti niin haluamattani. The Guardianin NSA-valvonnasta aikoinaan tekemä juttu sai minut lähettämään ihannoivaa palautetta sen tuottajille, koska he antoivat lukijalleen mahdollisuuden valita, milloin ja miten perehtyä erinomaisiin videomateriaaleihin tekstin sijaan. Automaattisesti lataavat videot – erityisesti äänekkäät sellaiset – saavat vereni hyytymään ja useammin poistun sivulta kuin klikkaan sen pois päältä, mikäli stop-napin etsiminen on tehty vähänkään liian vaikeaksi.

Tästä syystä GIF on täydellinen väline. Se kaptivoi, se liikkuu, sen tekeminen vaatii hieman taitoa mutta mahtavan GIF:n takana täytyy olla erinomainen idea, eikä paljon muuta.

Tässä tapauksessa GIF itsessään ei ollut mitenkään erityinen, monelle se on tuttu muista yhteyksistä. Mutta Googlen käyttämänä virallisena tiedotteena.. se on jotain aivan erityistä. Vähän niin kuin maailman ensimmäinen sodanjulistus Twitterissä. Genrerajat murtuvat.

2) Tuntemattoman sotilaan uusi englanninkielinen laitos

penguin
Ehdotukseni kansikuvaksi!

Tätä on odotettu. Olen kuullut monesta eri lähteestä moneen eri otteeseen, että vanhan kunnon “Tuntsikan” alkuperäinen englanninnos on aikamoista kuraa. Tämän takia oli mahtavaa lukea uutista siitä, että tuo suomalaisen kirjallisuuden merkkiteos päätyy asiankuuluvan perusteellisen käännöstyön päätteeksi osaksi Penguin Classics -sarjaa. Mahtavaa!

Hämmennys ja ilo oli kylläkin vielä suurempi, kun näin kääntäjän nimen. Liesl Yamaguchilla kun on huomattavan suuri rooli akateemisen tieni kehityksessä. Vuonna 2006 istuin nimittäin North American Studies -sivuaineohjelman järjestämässä America Voices -seminaarissa. Paikalla oli monia Fulbright-luennoitsijoita, jotkut varttuneempia tutkijoita, jotkut tuoreita stipendiapurahan saaneita, amerikkalaisia nuoria opiskelijoita. Yksi heistä oli Liesl Yamaguchi, ja hänen esityksensä japaninamerikkalaisista, otsikolla Erasing Embarrassment, herätti minussa suuria, suuria tunteita. Jenkkien toteuttama leiritys oli minulle ihan tuntematon ilmiö, josta en ollut kuullut koskaan aikaisemmin. Yhdysvaltalaiskuva 2. maailmansodan yksioikoisina sankareina sai suuren särön mielessäni.

Myöhemmin kirjoitin itse japaninamerikkalaisten leireistä esseetä englantilaisen filologian puolelle. Tilasin netistä kirjoja, luin artikkeleita, analysoin, kenties ensimmäistä kertaa koko yliopistouran aikana. Erään kirjallisuus-esseen kirjoitin Joy Kogawan teoksesta Oba-san, sama aihepiiri silläkin. Alkuperäistä projektia en kuitenkan saanut koskaan valmiiksi erinäisistä syistä. Tämän valaistuksen jälkeen havaitsin kuitenkin yhä selkeämmin, ettei filologia ollut oma alani, vaan voiton vei historia ja historiantutkimus. Yleisemminkin sotahistorialla on hämmentävä merkitys elämääni. Kahden kuukauden armeijakokemuksen ja siviilipalveluksena loppuun viemäni palveluksen jälkeen suhteeni sotaan on monimutkainen. Koen olevani tavalla tai toisella pasifisti, mutta sota on elokuvan ja kirjallisuuden genrenä minulle yksi tärkeimmistä.

Tuntemattoman sotilaan olen lukenut ensimmäistä kertaa 10-vuotiaana löydettyäni siitä pienen Seuran tuottaman pokkaripainoksen muuton yhteydessä varastosta. Luin tuota pikkuista kirjaa aina välitunneilla. Se vei minut mennessään. Lapsuuteni itsenäisyyspäivän riittinäni oli myös aina käydä onnittelemassa sotaveteraanipappaa, joka oli syntynyt 6. joulukuuta ja nimeltään Niilo Nikodemus Virta. Hänen luonaan syötiin kakkua ja pidettiin Tuntematon sotilas aina auki taustalla. Lapsetkin saivat katsoa. Yläasteella kirjoitin kirjaesitelmän Tuntemattomasta sotilaasta ja Sotaromaanin ilmestyttyä luin peräkanaan molemmat teokset vertailevalla otteella. Kokonaislukukertojen määrä on jo vuosien varrella unohtunut, kuten ehkä joillakin vaikkapa Tolkienin teosten vastaavat.

Englanninkielistä laitosta en ole kuitenkaan lukenut koskaan. Ystävälleni Jarrodille lähetin sen kyllä joululahjaksi muutama vuosi sitten Kanadaan, koska hän arvostaa ja on muutenkin kiinnostunut suomalaisesta kulttuurista. Laitoksen arvioidut puutteet saattoi tällä kertaa antaa anteeksi; antikvariaatista löytyneessä painoksessa oli mukana niin hyviä valokuvia elokuvan ja Pyynikin kesäteatterin esityksestä sekä pitkä esipuhe kirjan merkityksestä Suomelle.

Toivottavasti Jarrod ei lue tätä, koska nyt tiedän mitä haluan antaa hänelle ehdottomasti joululahjaksi tänä vuonna. Sama pätee minuun, tiedän myös mitä itse luen joululomalla. Kiitos Liesl. Innolla odottaen.

Muissa uutisissa:

* Näyttöjen tuijottelu yömyöhään tuhoaa tai vähintäänkin mullistaa aivotoiminnan. Juujuu. Tiedettiin. *palaa klikkailemaan* Ainiin, tämä on videomuodossa. (This is what happens to your brain and body when you check your phone before bed, Business Insider)

* Oletko aina miettinyt, miksi Bill Clintonista kerrotut sikarivitsit saavat aina niin railakkaat naurut 1990-luvun komediaohjelmissa? Yksi esimerkki tässä. Minä en tiennyt koko tarinaa, kunnes lopulta googletin asian. Nyt tiedän. Lähestykää tätä NSFW-tietoa varovaisuudella. (What, Exactly, is The Cigar Story? Slate)

* Tässä huikea katselmus poliittiseen videoremiksaukseen. Sisältää Hitlerin, Thatcherin ja Bushin. Ei kuitenkaan Cameronia. Hän on sen sijaan tässä alla. Ha! Taidetta.

Voit myös pitää:

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *