Viikon valinnat #4: Vapaata ja kadonnutta tietoa

1) TTIP-sopimuksen salamyhkäisyys kostautuu ja heijastuu galluppeihin asti.

 

ttip-soppa

YouGovin tuoreen tutkimuksen mukaan yhä harvempi kannattaa TTIP-sopimusta niin Yhdysvalloissa kuin Saksassakin, uutisoi BBC. Kahden vuoden aikana sopimuksen kannatus molemmissa maissa on tippunut yli 50 prosentista alle 20 prosenttiin. Todellisuus sopimusneuvotteluiden suljettujen ovien takana alkaa varmaan rivikansalaistenkin silmissä tuntua aivan toissijaiselta, kun sopimuksen salailu yksinkertaisesti tarjoaa liikaa kritisoitavaa. Aihe on vapautettu politiikkanörttien ja kansalaisaktivistien piiristä yleiseen tietoisuuteen.

Suomalaiset kansanedustajat ovat saaneet huomiota paljastaessaan, kuinka monimutkaista ja rajoittunutta sopimuspapereihin perehtyminen on jopa niillä harvoilla, jotka ovat valiokunnan siunauksella saaneet tehtäväkseen raportoida sopimusneuvotteluista. Suuri valiokunta on antanut tämän mahdollisuuden kahdelletoista edustajalle, kera lukuisten absurdien rajoitteiden.

Mutta tätäkin pidemmälle voidaan salamyhkäisyydessä mennä. Irlantilainen meppi Luke Flanagan on saanut Euroopan parlamentilta vaatimuksen poistaa internetistä videon, jolla hän demonstroi TTIP-sopimuksen tarkastelun byrokratiaa käymällä sen itse läpi kameran edessä. Virallinen syy videon poistamispyynnölle oli tässä tapauksessa henkilökunnan identiteetin suojeleminen mutta Flanagan argumentoi aika hyvin tämän perusteen nurin. Kummallisinta tässä kaikessa on se, miksi videoon alun perinkään haluttiin kohdistaa yhtään enempää huomiota tällä tavalla. Sellaisenaan ilman mediapommitusta sitä nimittäin olisi tuskin moni nähnyt, ainakaan Irlannin ulkopuolella.

Mikäli sopimuksen salamyhkäisyyttä tukevat ovat tehneet tällaisen päätöksen kriisiviestinnällisenä ratkaisuna, taisi mennä toteutus aika pahasti puihin. Tämän kaltaisten mediajuttujen ja kansalaisyhteiskunnan tekemän vastarinnan (kiitos Greenpeacen) kautta TTIP:tä ei voida lakaista keskusteluaiheena maton alle edes valtamediassa enää missään vaiheessa neuvotteluiden etenemistä ja/tai yskimistä.

2) Tietovuotajien via dolorosa

 

9d1e9510244541f03097c5c9d9d9b088109e3394

Aasinsiltana Greenpeacen tekemästä tietovuodosta muihin vastaaviin, on globaalisti käydyssä verokeskustelussa tietysti ollut pääedellytyksenään tieto ja sen vuotaminen. YLE:n varsin kädenlämpimän vastaanoton saaneen MOT-reportaasin jälkeen on viimein tullut mahdollisuus perehtyä Panaman papereihin omatoimisesti ICIJ:n perustaman tietokannan avulla ihan itse. Vaikka Panama-gate onkin jatkunut jo viikkotolkulla laajentuen yhä suuremmaksi kokonaisuudeksi, keskustelu sen kaiken takana olevasta datasta ja sen alkulähteestä jatkuu perustellusti.

Suomessa verottajahan on iskenyt tiedon omistajuuden näkökulmasta aika merkittävästi kapuloita rattaisiin, ja YLE on ollut tiukka suojellessaan käytössään olevaa tietoa. Sananvapauden huippumaassa tällainen Panaman paperien liittyvä kansainvälisestikin ainutlaatuinen menettelytapa kohottaa ihan syystä kulmakarvoja meillä ja muualla.

Kansallisvaltiot voivat ryhtyä monenlaisiin toimenpiteisiin ilman tällaista lähdesuojan haastamista. Jos esimerkiksi viisi suurta EU-maata päättää yhdessä tuumin yrittää muuttaa käytäntöjä tietovuodosta johtuen – samalla pakottaen keskusteluun omia ongelmakohtiaan verokeskustelussa – ovat vaatimukset tällaiseen syntyneet poliitikkojen ja poliittisen järjestelmän suuren mediamylläkän takia kokemasta paineesta. Jos suomalaisessa yhteiskunnassa mediaa dominoivat uutisotsikot siitä, että viranomainen haluaa kerätä tietoa tietovuotojen takaa omaan käyttöönsä ja uhkailee tiedonomistajaa voimakeinoilla, millaisen kuvan se antaa kansalaisille hallinnon halusta purkaa ongelmavyyhtiä? Toimenpiteet edellä, tekniset menettelytavat takana – ja silloinkin asiallisesti, kiitos.

Anonymiteettinsä vielä säilyttäneen vuotajan suhtautuminen mediaan oli muuten korostetun epäröivä hänen julkisessa lausunnossaan tietovuodosta. Süddeutsche Zeitung ei todellakaan ollut ensimmäinen mediataho, jolle John Doe dataa tarjosi. Tässäkin mielessä verokeskustelu on äärimmäisen tervetullutta kansainvälisesti – nyt ainakin mediat tietävät, että ihmisiä oikeasti kiinnostaa tieto yritysten veronkierrosta! Sen sijaan rivikansalaista ei välttämättä juurikaan kiinnosta mistä tieto lopulta tuli, ainakaan itse asian pihvia enempää. Mediaa sen sijaan kiinnostaa, ja niin kiinnostaa monia muitakin tahoja.

En edes halua tietää, Edward Snowdenin jälkeen, mitä Panama-vuotajalle tapahtuisi, jos hänen identiteettinsä paljastuisi. Vertailua voi harrastaa esimerkiksi LuxLeaksin vuodon tekijöiden kanssa. Heidäthän on nyt haastettu oikeuteen Luxemburgissa.

Syyttäjä kertoo myös samassa tapauksessa syytettyyn toimittajaan kohdistavan sakkovaatimuksen taustaksi sen, että vaikka syyttäjä “ei ajakaan lehdistöä oikeuteen, kokee se [tämän nimenomaisen] toimittajan menneen kollegoitaan pidemmälle.”

Vähän niinkuin Süddeutsche Zeitung verrattuna niihin kaikkiin muihin. Mokomatkin intoilijat.

3) Antikvariaattilöytöjen graalin malja

 

bookstore-482970_1280

Aina välillä tulee kahlattua jotain itselle tuntematonta antikvariaattia ulkomailla sellaisella indianajonesmaisella tunteen palolla. Näin minulle kävi esimerkiksi Vancouverissa MacLeod’sissa etsiessäni yhtä 1970-luvulla painettua romaania (jota en ole vieläkään löytänyt mistään) tai viimeksi Caenissa antikvariaatissa, jossa oli tasan yksi hyllyllinen englanniksi painettua tuotosta, ja sieltä löytyikin itselle aika mainio aarre. Mutta sitten joskus joku antikan pitäjä tekee sellaisen löydön että oksat pois ja jalat maan pinnalle. Kuinka usein sitä mahtaa löytää Napoleonin sotien aikaisen kenraaliluutnantin 204-sivuisen muistikirjan jostain pinojen seasta? Ensimmäinen kysymys tätä lukiessa oli tietenkin se, että millä ihmeen mäihällä tuollaista löytää! Toinen vieläkin olennaisempi kysymys taitaa kuitenkin olla, että miten ihmeessä tuo kirja on päätynyt kaikista maailman paikoista Tasmaniaan!

Kuvitus:
#1: Greens EFA, kuvakaappaus Youtube-videosta
#2: Gerry Huberty, Luxembourg Wort
#3: Pixabay, CC0

Voit myös pitää:

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *