Kuukausien valinnat #9

Viimeisten kuukausien aikana olen joutunut myöntämään ikävän asian: maailmassa on liikaa mielenkiintoista tietoa. Yhä useammin joudun siirtämään kiinnostavat artikkelit syrjään, Facebookin tallennuksien syövereihin, Muistiinpano-widgettiin tai kirjanmerkkeihin. Siellä nuo kaikki aikaa myöden näivettyvät ja kuihtuvat omaan vääjäämättömään vanhentumiseensa. Tässä ei auta edes kuratointi tai keskustelut tuttavien kesken. Yhteiskunnallisen keskustelun seuraaminen osana muuta arkea, johon kuuluu jo valmiiksi sen jatkuva päivystäminen oman työn takia, on monesti liian uuvuttavaa.

Tilasin taannoin New Yorkerin tarjouskampanjan, kun viimein tuli vastaan ulkomainen lehti, jota pystyi testaamaan printti-versiona varsin edullisesti. Rajasin tilauksen nimenomaan paperiin, koska sähköpostini, RSS-syötteeni ja someni on jo äärimmillään täynnä häiriötekijöitä. Silti joudun irtautumaan neljästä eri sähköpostilistasta, jotta sain lehteni vain ja ainoastaan postitse. Sekään ei valitettavasti auta, kun huomaan, että joudun raivaamaan kaikesta muusta arjesta sen ajan, jonka ehdin käyttää laatujournalismin kuluttamiseen. Kulutustuotehan sekin valitettavasti on, joka vie rahan lisäksi myös huomiokyvyn. Tämä sama tosiasia on saanut lopettamaan aikaisemmin niin Ulkopolitiikan, Kanavan kuin Suomen Kuvalehdenkin tilauksen. Jokainen näistä oli äärimmäisen mielenkiintoinen, korkealaatuinen ja ajatuksia herättävä tuote. Jokaisen tilaus on päätetty huushollissani, koska aikaa niille ei ole ollut. Nyt minulle tulee vain pian loppuva New Yorker, ja senkin numeroissa olen jäljessä kaksi viikkoa.

Mikä avuksi? Vaikea sanoa. Toivottavasti vielä joskus löydän tasapainon, jossa koen aikani riittävän sekä sen ajan tuhlaamiseen luovuuden takaamiseksi että sen sijoittamiseen kirjojen, lehtien ja somen muodossa.

  • Loistavana aasinsiltana pohdintaani, suosittelen vahvasti kuukausia sitten lukemaani Clay Johnsonin kirjoittamaa Information Dietiä. Tässä yksi arvostelu kirjasta, josta saa hyvän kuvan siitä, miten Johnson lähestyy modernia informatiotulvaamme ja miten hänestä pystyttäisiin ainakin osin ratkaisemaan sen tuottamia ongelmia. Ratkaisut eivät ole koko yhteiskuntaa hyväileviä mutta toimiva vertaus roskaruuan ja “roskainformaation” – tai vähintäänkin kansalaisen itsehillinnästä näiden äärellä – voi avata silmät monella tavalla meitä ympäröivään informaation maailmaan. Vaikka en aivan purematta itse niellyt kaikkia esitettyjä ideoita ja arvolatautuneita lähtökohtia, suosittelen silti kirjaa ehdottomasti näitä asioita pohtiville – ja ennen kaikkea myös niille, jotka eivät vielä ehkä ole sitä tehneet. (julkaistu 2011, 164 sivua.)
  • Dramaattisesti nimetty artikkeli “Stop Googling. Let’s Talk” oli aika hyvä brutaalisuudessaan, ja sivalsi itseänikin aika syvälle. Mietin tässä sitä, miten älypuhelimen vaikuttaa omiinkin sosiaalisiin suhteisiini. Opittavaa olisi – nimittäin oppimista ulos huonoista tavoista. (New York Times 27.9.2015)
  • Ja lopuksi vastinpareina kaksi erilaista näkökulmaa, niin kriittisyydeltään kuin ongelmanratkaisun syvyydeltään, aiheena muuta kuin internetin ja informaation käyttöön liittyvät kysymykset. Ensin: Mukava pieni evankeliumi ja tarttumapinta eettiseen kuluttamiseen, jonka nerokkuus ja merkitys populismin maailmanvalloituksen aikaan vähän liiankin arkipäiväiseltä. Niin ei tarvitsisi olla. (HS 2.1.2017, lukuaika: 2min) Sitten: Syvää luotaava artikkeli eettisen shoppailun ja boikotointikulttuurin tehottomuudesta 2010-luvun vaateteollisuuden parissa ja tämän kyynisen analyysin jälkeen myös ehdotus kehittyvien maiden ja niissä toimivien yritysten toimintaolosuhteet huomioivaksi, maiden omien instituutioiden voimaan perustuvaksi ratkaisuksi. (Huffington Post)
Continue Reading