Viikon (tai pikemminkin kuukausien) valinnat #8

 

Valtion virkamiehen arki uuvutti bloggaajan, katso tästä huolimatta aiempaa ytimekkäämmät kiinnostavat uutis- ja artikkelivalinnat! Tämä aloituslause ei mahtuisi moneenkaan uutisotsikkoon mutta tämän kerran annan itselleni vapauden sanailla näin. Sen verran lyhyemmät – suorastaan hissipuhemaiset – ovat lähiaikoina ja vähän pidemmänkin aikaa sitten bongaamieni juttujen saatteet.

  • Nieman Labs avasi taannoin Washington Postin tavan tuoda ilmaislukijan hieman lähemmäs maksavan lukijan roolia vaatimalla näiden sähköpostiosoitteita. Vastineeksi tästä vaivasta artikkeleita ilmeisesti sai luettua mutta bonuksena mukaan tuli liitos uutiskirjeeseen ja mahdollisesti kytkykauppa-ilmaissisältöä. Huvittavaa kyllä, ilmaislukijat pysyvät ilmaislukijoina mutta ratkaisun koukkuna on lisäsisällön työntäminen lukijalle vastentahtoisesti. Innovatiivista, sanoisin, ja alan on syytäkin kokeilla tällaisia ratkaisuja, koska lukijoiden muisti ei välttämättä ole kauhean pitkä, mikäli käytäntöjen kokeilemisen tuloksena on jyvien erottelu akanoista ja virhearviointien toteaminen ja käytäntöjen muutokset. Eri asia on se, miten tämäkin ratkaisu on lopulta vaikuttanut lukijatilastoihin.
  • Yli puoli vuotta vanha The Atlanticissa julkaistu Robinson Meyerin pakina sosiaalisten medioiden voimasta seitsemän kuolemansynnin tyydyttäjänä ei ole vanhentunut päivääkään. Ikuisuuskysymykset siitä, miksi ylevät, poliittiseen kanssakäymiseen yksin perustuvat palvelut eivät koskaan vakiinnu ja amapaisen kansansuosioon, saavat tätä kautta yksinkertaisen vastauksen. Vastuullinen yhteiskunnallinen kanssakäyminen ei ole varsinaisesti mikään synti.
  • Kansasin yliopisto julkaisi ja Science Daily kirjoitti elokuussa siitä, miten ihmiset erottavat toisiaan sosiaalisen median välityksellä käydyn kanssakäymisen ja sen toisen, oikean vastaavaan. Professori Hall käytti hyvää vertausta sometuksesta eräänlaisena ihmisten katseluna (“people watching”). Vaikka monilla palveluissa onkin tätä paljon järkevämpiä ja syvällisempiä tarkoituksia, tämä introvertti ainakin allekirjoittaa asian. Ihmiset ovat kiinnostavia mutta kuka jaksaisi kommunikoida niiden kanssa koko ajan? Yhden prosentin sääntö osoittaa jälleen toimivuutensa – jopa aktiivisinkin somettaja, joka jakaa elämäänsä ja mielipiteitänsä kaikkien iloksi ja kauhuksi, haluaa syystäkin aika ajoin olla vain hiljaa ja lurkkailla.
  • Tässä hieman tuoreempi juttu AdWeekiltä/Social Timesiltä, jossa aika mielenkiintoisesti avataan kokonaisuudessaan Yhdysvaltain presidentin sosiaalisen median siirtäminen yhdeltä presidentiltä toiselle. Poliitikon sosiaalisen median sisältöjen arkistointi ja avoimuus (sekä näiden seikkojen takaaminen) ei ole tainnut olla koskaan näin kiinnostavaa. Somehistorioitsija tykkää tästä.
  • Muistatteko mitä oikeastaan kävi, kun Kaarina Hazard haukkui Sami Hedbergiä – tai ainakin niin asia koettiin, uudelleenfreimattiin ja somessa alkuperäiset tekstit lukematta lynkattiin? En minäkään mutta onneksi Suomen Kuvalehti kirjoitti koko mediaspektaakkelista hyvän syväluotaavan koosteen. Muistutukseksi siitä, miten saadaan aikaan kohu loukkaantumalla ja sitten irroittamalla pari lausetta kontekstistaan – vai meniköhän se toisin päin?
  • Wired kirjoitti Facebookin yhteiskunnallista keskustelua kieroihin suuntiin vievistä algoritmeistä jo ennen kuin Trumpin vaalivoitto herätti koko liberaalin maailman hämmennykseen. Argumentin mukaan Twitter ja Facebook ovat jossain vaiheessa “trending topics”-konseptin laadun takaamiseksi alkaneet käyttää työntekijöitään relevantin sisällön suodattamisessa ja toimimaan näin perinteisenä toimittavana uutistahona. Juju on kuitenkin siinä, että nämä firmat ovat toimineet samalla tavoin jo algoritmien aikaan, joten väite siitä, että jokin olisi periaatteellisesti muuttunut Yhdysvaltojen presidentinvaalien aikaan on väärä, vaalit ovat vain avanneet kommentaattorien silmät jo pitkään vallinneelle tilalle. Jälkiviisaille artikkelin muutkin havainnot (esimerkiksi techie-johtajien omista ideologioista) tarjoavat hyvää pohdinnan aihetta.
  • Timen analyysi Facebookin aikajanan historiasta sopii loistavaksi kumppanijutuksi Wiredin edellämainitulle.
  • Nieman Labsiin on hyvä myös lopettaa tämä rutistus: tämä juttu erittelee hyvin, miksi mobiilikäyttäjien määrän kasvu voi johtaa monenlaisiin huoliin. Johdattelevasti jätän vain tämän sitaatin tähän. “We found that, relative to computer users, mobile users spent less time reading news content and were less likely to notice and follow links and to do so for longer periods of time.” Suosittelenkin siis mobiiliselaajia: klikatkaa näitä linkkejä! Jääkää edes Wikipedia-jatkumoon jumiin hetkeksi, se tekee hyvää, kuten toki tekin kaikki tiedätte.

Ei mulla muuta – siirryn tästä takaisin keräämään kiinnostavia artikkelibongauksia, palataan asiaan taas vaikka puolen vuoden päästä! (toivottavasti kuitenkin aikaisemmin).

 

Kuvitus:
#1 Pixabay, CC-0

Continue Reading

Myrsky olutlasissa, olutlasi kansan huulilla ja muut #olutgatesta väkisinväännetyt vitsit

olut, karjala, karjala takaisin, oluttani ette vie

 

Puheenaiheena on ollut lähiaikoina olut. Ei tosin itse tuo maltainen suomalaisten lempijuoma, vaan ne lukuisat tavat, joilla olutta on käsitelty. Sitä on linjattu puolueissa, vuodettu medioille, käytetty poliittisena lyömäaseena/miinana ja siitä joko on muodostunut tai ei ole muodostunut Keskustan menestykseen ja auvoon pikkuinen särö.

“Kaikki” alkoi jo 1. helmikuuta, kun Jaana Pelkonen (kok) oli twiitannut havainneensa #Keskusta’n alkoholipoliittisen ohjelman sisältävän asioita. Tätä havaintoa olivat puineet muutamat muut twiittailijat, kunnes lopputulema taisi olla se, että uutiskynnys ei ylity. Samalla saatettiin myös todeta, että kaikki tosiaan alkoi helmikuussa: vuonna 2013, jolloin ohjelma oli päivätty.

Ketään tämän kommentoijaporukan ulkopuolella ei pintapuolisen tarkastelun perusteella kiinnostanut tämän enempää tuo Keskustan esittämä julkinen poliittinen linjaus.. ennen kuin se skuupattiin. Ja millainen skuuppi se olikaan! 9. helmikuuta todettiin Viihdelehti Staran toimesta, että näinhän ne asiat tosiaan olivat niin kuin siellä ohjelmassa lukee:

“Alkoholihaittojen ennaltaehkäisyn kannalta tehokkain yksittäinen keino on Alkon ulkopuolisessa vähittäismyynnissä myytävien tuotteiden alkoholiprosentin rajoittaminen. Siksi haluamme rajoittaa päivittäistavarakauppojen, kioskien ja huoltamoiden vähittäismyynnissä myytävien alkoholijuomien enimmäisalkoholirajaa 3,7 prosenttiin. Näin turvattaisiin Alkon monopoliasema, kun entistä suurempi osuus myytävästä alkoholista kulkisi monopolin kautta.”

Ja mikä älämölö siitä syntyikään. Tämä salakavala pommi oli ujutettu mediaan journalistien toimesta ja Kokoomus otti sen käyttöön vastamainoksessaan, jossa kerrottiin heidän ajavan eri politiikkaa! Katalaa! Keskioluttavoite oli löydetty puolueristeilyn aikana ja nyt se “rantautui” vastaamaan olemassaolostaan medialle. Puoluesihteeri Laaninen joutui myös vahvistamaan, että kyllä, se alkoholipoliittinen ohjelma tosiaan on olemassa ja voimassa. Sirkka-Liisa Anttila (kesk) esitti selityksen tapahtuneelle. Kyseessä oli Kokoomuksen likainen temppu, jossa vanha linjaus nostettiin silmätikuksi kokoomuslaisten kommentoitavaksi, ja asetettiin ikään kuin Keskustalle “miinaksi”. Syytettyinä olivat myös kaikenlaiset muut tahot.

Suomenmaa myös esitti oivaltavasti, että Kokoomuksen nopea reagoiminen tuohon miinaan somessa osoitti “osaavan mainostoimiston” läsnäolon koko prosessissa. Kuvassa oli käytetty samaa kirjasinta kuin puolueen strategisessa hallitusohjelmassa eikä mitään Comic Sansia. Kuva myös ilmestyi “nopeasti” sosiaaliseen mediaan, mikä myös viittasi siihen, että kyseessä oli joku osaava henkilö, joka oli osannut liittää kuvan twiittiin. Viihdelehti Staran epäiltiin myös saaneen jonkun poliittista peliä taitavan opastaneen heitä jutun teossa. Ammattilaiset siis kyseessä.

Kampanja oli myös syntynyt nopeasti, kun joku oli huomannut “olutasian” nettisivulta. Tästä olen muuten samaa mieltä.. koska niinhän siinä kävikin, 1. helmikuuta 2015, todennäköisesti myös joskus aikaisemmin viimeisen kahden vuoden aikana. Pelkosen 1. helmikuuta tehtyä twiittausta oli muuten kommentoinut eräs keskustalainen, entinen EU-komissaarin ja nykyisen kansanedustajaehdokkaan Olli Rehnin avustajana toiminut Tea Usvasuo. Turun Sanomat muistutti, että menossa mukana oli myös pääministeri Alexander Stubbin lehdistöavustaja Pete Pokkinen. Tieto siitä, että vanha tieto oli havaittu ja että sitä oli kommentoitu, oli siis tiedossa molemminpuolisesti ennen suurta kohua. Staran päätoimittaja Jocka Träskbäck myös kertoi TS:lle, että uutisskuuppi oli tullut Keskustan sisältä ja että he “vahvistivat asian” ennen jutun julkaisemista. Kenties he siis kävivät toteamassa Pelkosen Twitter-profiilista, että Keskustan kotisivuille viittaava hyperlinkki toimi edelleen? Tai siis, niin minä ainakin olisin tehnyt rajatuista lähtökohdistani, itse risteilyllä muitakin tietolähteitä varmaan oli tarjolla.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Toisin kuin Staran toimittaja esitti skuupissaan, ei olutlinjauksessa ollutkaan kyseessä alkoholipoliittisen kokonaisuudistuksen osa. Sipilän omien sanojen mukaan asiat ovatkin niin, että “kaupassa myytävän oluen vahvuuden pienentäminen ei ole lähimainkaan Keskustan kärkihankkeita seuraavalla vaalikaudella.” Puolue ei tosin silti tingi tavoitteestaan pienentää alkoholin aiheuttamia haittoja. Keinoista asian edistämiseksi ollaan “valmiita keskustelemaan” ja kunnon pääministeripuoluetyyliin todetaan, että ollaan valmiita “jopa niitä vaihtamaan.” Myös varapuheenjohtaja Annika Saarikko totesi Ylen Kioskissa, että puolue ei “hirttäydy tähän linjaukseen ja sano, että tämä on pakko viedä läpi, jos tuntuu, että Suomen kansalle tämä on näin iso ongelma.” Eli no siis ei oo pakko jos ette haluukkaa, okei?

Mitä minä tästä kaikesta itse opin? Lähinnä sen, että Viihdelehti Stara ihan aikuisten oikeasti voi muuttaa Keskusta-puolueen alkoholipoliittisen ohjelman linjauksia. Vau. Neljäs valtiovalta toimii sittenkin, tosin hiukan yllättävilläkin tavoilla.

Kolme pointtia:

1) Se linjaus on muuten edelleen siellä netissä, vaikka Keskustan tiedotteen mukaan se poistettiinkin vaaliohjelman alaviitteistä. Kauankohan kohudokumentti edelleen löytyy tämän hyperlinkin takaa?

2) Tiesittekö, että Staran kohuskuuppi ei ole edes sivuston viikon Top 10 luetuimpien juttujen joukossa? Voiton vievät muun Kim Kardashianin suomalaisen kaksoisolennon Instagram-kuvat sekä twiitti Nottinghamissa tonnikalapurkista löytyneestä “jonkinlaisesta äyriäisen päästä.” Mitä, eikö alkoholipolitiikka olekaan niin jännittävää kuin kaikki (lue: me näitä asioita seuraavat) luulivat?

3) #Olutgate opetti minulle sen, että Jyväskylässä on tehty pro gradu, jonka mukaan olut on parempi palautumisjuoma kuin “oikeat” palautumisjuomat. Sinkkiä saa vehnäoluesta, rautaa erityisesti Stoutista ja Porterista. Harmi, että olen enemmänkin siiderimiehiä itse.

4) En vieläkään haluaisi perehtyä tuohon Ylen Kioskiin kun vaikuttaa niin luontaantyöntävältä. Melkein mieluummin siirrän Staran vakituiseen uutiskatsaukseeni. Onko pakko jos ei halua?

Hienon kuvan Karjalasta tarjoaa Tommi Nummelin (CC BY-SA 3.0)

Continue Reading